Elämän sanoja korona-ajan keskelle
Viikon 43 alkaessa mieleeni tuli Raamatusta aihe Jeesuksesta hyvänä paimenena. Tämä aihe kuuluu Jeesuksen kuvauksiin itsestään. Niitä on muitakin, esim. ”Jeesus on elämän leipä.”
Jeesus sanoi: ”Minä olen se hyvä paimen. Hyvä paimen antaa henkensä lampaiden edestä.” ( Joh. 10:11) Jeesus kärsi häpeällisen ristinkuoleman pelastaakseen meidät. Uhri oli täydellinen, ja Isä hyväksyi sen.
Jeesus opetti hyvästä paimenesta: ”Laskettuaan ulos kaikki omat lampaansa hän kulkee niiden edellä. Lampaat seuraavat häntä, sillä ne tuntevat hänen äänensä.” ( Joh. 10:4 ) Paimen ei ajanut lampaita, vaan johdatti niitä. Hän kulki lampaiden edellä ja lampaat seurasivat häntä.
Paimen tunsi lampaansa läheisesti. Hän kutsui lampaitaan nimeltä. Tunteminen oli molemminpuolista. Jeesus sanoi: ”Minä olen hyvä paimen. Minä tunnen omani ja minun omani tuntevat minut.” ( Joh. 10:14 ) Seurakunnan ja sen yksilöuskovien elämä on Kristuksen tuntemisessa, yksinomaan ja ainoastaan hänessä. Hänen läheisyydessään meillä on lepo ja rauha elämän myrskyjenkin keskellä.
Paimen tiesi, että lampaat tarvitsevat päivittäisen ruoka-annoksensa ja vettä janoonsa. ”Vihreille niityille hän vie minut lepäämään, tyynten vetten äärelle hän minut johdattaa”, runoili Daavid kauniissa Paimen-psalmissaan. (Ps. 23:2 )
Paimen tuntee myös lampaiden vaarat. Susi, joka saalistaa pimeässä, on lampaiden pahin vihollinen. Valppain katsein paimen seuraa suden öisiä liikkeitä laumansa lampaiden ympärillä. Jos susi hyökkää, hän käy puolustamaan laumaansa.
Kristus puolustaa omiaan ja rukoilee heidän puolestaan. ”Meillä on Isän luona puolustaja, Jeesus Kristus, joka on vanhurskas.” ( 1.Joh. 2:1 ) Kristuksen puolustaessa seuraajiaan taivaassa Pyhä Henki suorittaa maan päällä samaa tehtävää uskovissa rukoilemalla heidän puolestaan. Hän on se ”Puolustaja”, jonka Jeesus ennen taivaaseen astumistaan lupasi lähettää omilleen.
Myös hyvän paimenen sydäntä on kuvattu Raamatussa. Jeesuksen sydän on täynnä säälivää rakkautta kansanjoukkoja kohtaan. ”Kun hän näki kansanjoukot, hänen tuli sääli, sillä ihmiset olivat nääntyneitä ja hylättyjä kuin lampaat, joilla ei ole paimenta.” ( Matt. 9:36 ) Jeesus pyysi opetuslapsiaan rukoilemaan elon Herraa, että hän lähettäisi työmiehiä satoa korjaamaan, sillä työmiehiä on vähän ja satoa on paljon.
Tämän sanan äärellä mieleeni ovat tulleet tämän päivän pakolaisvirrat. Myös tässä ajassa elää ihmisjoukkoja, jotka ovat kuin lampaat ilman paimenta.
Eräässä tilanteessa Jeesus kertoi vertauksen paimenesta, joka huomasi yhden lampaan puuttuvan laumastaan: ”Jos jollakin teistä on sata lammasta ja hän kadottaa niistä yhden, eikö hän jätä niitä yhdeksääkymmentäyhdeksää erämaahan ja lähde etsimään kadonnutta, kunnes löytää sen.”( Luuk. 15:4 )
Vertauksen paimen oli lujasti päättänyt löytää kadonneen lampaansa. Huolenpito lampaasta sai hänet liikkeelle. Löydettyään lampaansa paimen nosti sen iloiten harteilleen, ja kotiin tultuaan hän kutsui naapurit iloitsemaan kanssaan. Hän sanoi heille: ”Iloitkaa kanssani, sillä minä löysin lampaani, joka oli kadonnut.”( Luuk. 15:6 ) Löytämisen ilo oli valtava. Se piti jakaa toisten kanssa.
Jeesus päätti vertauksen sanoihin: ”Minä sanon teille: samoin on taivaassa suurempi ilo yhdestä syntisestä, joka kääntyy, kuin yhdeksästäkymmenestäyhdeksästä vanhurskaasta, jotka eivät parannusta tarvitse.”( Luuk. 15:7 )
Jumala Kristuksessa osoitti juuri tuollaista rakkautta kuin vertauksen paimen lähettämällä ainutsyntyisen Poikansa maailmaan etsimään ja pelastamaan syntispoloisia. Jeesus on hyvä paimen. Hänen uhrautuva, henkensäkin antava rakkautensa etsii, kunnes löytää. Jumalaa ilahduttaa suuresti nähdä katuva syntinen nöyrtyneenä hänen Poikansa ristin luona.
Jeesus on seurakuntansa ylipaimen, sekä lampaiden että paimenten paimen. Kun hän tulee takaisin, hän kokoaa laumansa yhtenä joukkona ja vie sen taivaan tarhaan. ”Silloin te ylipaimenen ilmestyessä saatte kirkkauden kuihtumattoman seppeleen.” ( 1.Piet. 5:4 ) Tämä Pietarin kirjeen jae viittaa Jeesuksen toiseen tulemiseen, jolloin Jeesus palkitsee uskolliset seuraajansa.
Tanja Mäkitalo