Elämän sanoja korona-ajan keskelleEvankelista Johannes on kertonut, miten Jeesus ennen ristin kärsimystielle lähtemistään jäähyväissanoissaan opetuslapsilleen puhui Isän kodista, asunnoista siellä ja poismenostaan sinne, minne opetuslapset eivät voineet silloin häntä seurata. Opetuslasten ei tulisi olla levottomia siitä. Jeesus puhui lohduttavasti:

”Vaikka minä menenkin valmistamaan teille sijaa, tulen takaisin ja otan teidät luokseni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen. Ja minne minä menen, tien sinne te tiedätte.” ( Joh. 14:3-4 )

Tuomas kysyi: ”Herra, me emme tiedä, minne sinä menet, kuinka sitten voisimme tietää tien?” Jeesus vastasi: ”Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan tule Isän luo muuten kuin minun kauttani.” ( Joh. 14:6 )

Oikeastaan oli hyvä, että Tuomas kysyi tätä asiaa. Nyt meillä on Raamatussa sana, joka on kirkkaimpia helmiä Johanneksen evankeliumissa ja tärkeimpiä kohtia Raamatussa.

Samoin kuin Jeesus on ainoa Isän luo johtava ovi, hän on myös tie hänen luokseen. Tie Jumalan luo löytyy vain Jeesuksen kautta. Jeesus on tie, sillä hän on sekä Jumala että ihminen. Jeesus on tie Jumalan luota ihmisten keskuuteen ja ihmisten luota Jumalan yhteyteen. Muuta tietä ei ole. Kun meillä on yhteys Jeesukseen, meillä on myös yhteys Isään. Jeesuksen kuoleman ansiosta meille on mahdollista olla yhteydessä Jumalaan.

Jeesus on elävä tie Jumalan luo. Uhrikuolemallan Jeesus raivasi seuraajilleen tien. Heprealaiskirjeessä ovat Jeesuksen uhrikuoleman merkitystä kuvaavat sanat: ”Meillä on siis, veljet, rohkea luottamus siihen, että Jeesuksen veren kautta meillä on pääsy kaikkeinpyhimpään uutta ja elävää tietä myöten, jonka hän on vihkinyt meille esiripun, oman lihansa kautta,” ( Hepr. 10:19-20 )

Jeesuksen kuoleman hetkellä Jerusalemin temppelissä tapahtui sellaista, mitä ei voitu odottaa tapahtuvaksi: ”Silloin temppelin esirippu repesi kahtia ylhäältä alas asti.” ( Matt. 27:51 ) Siinä täytyi Jumalan käden olla toiminnassa. Varmaankin papit, jotka silloin olivat palvelusvuorossaan temppelissä, olivat järkyttyneitä.

Jerusalemin temppelissä pyhän ja kaikkeipyhimmän erottavan esiripun repeytyminen ylhäältä alas asti Jeesuksen antaessa henkensä ristillä oli vertauskuva siitä, että esteet Jumalan ja ihmisten väliltä oli poistettu. Jokainen saa nyt vapaasti lähestyä Jumalaa, koska Jeesus on uhrattu syntiemme tähden.

Sodan jälkeen Jumala lähetti etelä -Suomesta evankelistoja Lappiin. Kesäisin he järjestivät telttakokouksia kotikylässäni pystyttäen kokousteltan Ounasjoen rantatörmälle. Noista telttapäivistä muistan erityisen vaikuttavana yhden iltatilaisuuden loppuhetken. Eräs miesevankelista ylisti Jumalaa voimallisesti sanoilla, joissa oli erityinen Jumalan pyhyys: ”Tämä on ihana tie, tämä on Jeesus-tie ja se perille vie.”

Tunsin, miten Pyhän Hengen läsnäolo täytti koko telttatemppelin. Jumala puhui ja kutsui meitä Lapin ihmisiä luokseen noiden sanojen kautta, jotka olivat täynnä rakkautta ja lämpöä.

”Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti.” ( Hepr. 13:8 ) Hän on vieläkin tie, joka vie perille taivaan kotiin. Tulitpa tälle taivaaseen vievälle tielle lapsuudessa, nuoruudessa, työikäisenä tai vanhuuden päivinä, tiedän, että tulostasi iloitaan taivaassa. Jumalalla on suunnitalma Sinun elämääsi varten. Elämään johtavalla tiellä opit huomaamaan, minkä siunauksen olet taivaallisena lahjana elämääsi saanut.

Tanja Mäkitalo