KEMIN HELLUNTAISEURAKUNNAN HISTORIAA
Kemin Helluntaiseurakunta on vanhin Lapin läänin nykyisistä, jatkuvasti toimineista helluntaiseurakunnista. Tornioon oli aikaisemmin perustettu seurakunta, mutta he liittyivät rukouspiirinä Kemiin 1956 ja järjestäytyivät uudelleen seurakunnaksi 1964.
Työ Kemissä sai alkunsa jo 1930-luvulla kiertävien puhujien vieraillessa täällä. Perustajajäsenistä yksi tuli uskoon jo 1930. 15.7.1939 järjestäytynyttä Kemin Saalem seurakuntaa oli perustamassa 31 henkeä. Heistä osa oli paikkakunnalla uskoon tulleita, osa tänne muualta uskovina muuttaneita. Seurakunnan nimi muutettiin 1969 herätysliikkeessä vallinneen, yhtenäisyyttä tavoittelevan suuntauksen mukaan. Uudeksi nimeksi tuli Kemin Helluntaiseurakunta.
Aluksi kokoonnuttiin eri puolilla kaupunkia seurakuntalaisten kodeissa, joissa pidettiin myös yleiset tilaisuudet. Veitsiluodossa kokoonnuttiin myös Hanna Heikuran parturinliikkeessä ja pitkiä aikoja säännöllisesti Veitsiluoto Oy:n lukusalissa. Veitsiluodossa järjestettiin muutamina vuosina kesäjuhliakin ja niiden yhteydessä kastetilaisuuksia meren rannassa.
Jonkin verran toimittiin myös vuokratiloissa mm. Keskuspuistokadun varrella Urho Rautiaisen talossa, Koivuharjulla Heikki Kakolla, Ritikassa Paanasella ja Imarinkadun varrella Heikki Kaivolan talossa.
Vuonna 1948 seurakunta osti Ritikasta omakotitalon, josta saneerattiin rukoushuone. Siinä jatkui toiminta vuoteen 1954 asti. Siellä saimme kokea erikoista siunausta pyhäkoulutyössä, jota Eelis ja Elsa Leinonen yhdessä pitivät. Oppilaita oli kirjoissa toista sataa ja paikallakin aina vähintään noin 80.
Tuo talo myytiin 1954 ja ostettiin kiinteistö Koulukatu kuudesta tämä, jossa nyt olemme. Vuokrasäännöstelystä johtuen talo saatiin hallintaamme vasta 1957. Kokoustoimintamme oli noina vuosina Liikeväen ruokalassa Sauvosaarenkadun varrella. Tuossa huoneistossa koimme siunauksia Jumalan vastatessa rukouksiimme. Kun aluksi kuulijoita oli vain muutamia, alkoi sali käydä vuoden 1956 syksyllä jo ahtaaksi. Pelastusta etsivien määrä lisääntyi jatkuvasti vaikka mitään erikoiskokouksia tai puhujavieraita ei ollutkaan. Toiminnan puitteetkin kokousilmoituksia myöten olivat samanlaiset. Seurakunnan voimakas rukouselämä kantoi hedelmää. Vuosina 1956–1958 oli useita kastetilaisuuksia. Kesäisin ne pidettiin meren rannalla, talvisin Haaparannan Betel-rukoushuoneessa. Kerran seurakunta kävi siellä kahdella linja-autolla, jotka molemmat olivat täynnä. Kastettavia oli sillä kerralla toistakymmentä.
Kun Koulukatu kuuden kiinteistö saatiin omaan hallintaan syksyllä 1957 alkoi seurakunnalla suuri työ. Aluksi muutostöissä oli tavoitteena väliaikaisen kokoontumistilan aikaansaamiseen. Siihen meitä pakotti tieto että saamme pitää viimeisen tilaisuutemme Liikeväen ruokalassa 12.1.1958. Jumala siunasi työmme , että kokoustoimintaamme ei tullut keskeytystä. Tässä rakennuksessa kokoonnuimme ensimmäisen kerran 19.1.1958. Vuoden 1958 aikana teimme kiinteistössämme suuret muutostyöt pääosin talkootyönä. Rukoushuoneen vihkiäisjuhla pidettiin helmikuussa 1959.
Seurakunnan jäsenluku on tähän mennessä korkeimmillaan ollut vuonna 1963, jolloin se oli 263. Tuolloin pelättiin jo uuden rukoushuoneen käyvän pieneksi. Seurakunnan taakse jäänyttä taipaletta katsellessa, näyttää vuosi 1956 olleen antoisin. Silloin jäsenmäärä lisääntyi kasteen kautta mukaan tulleilla 43 hengellä. Vielä seuraavanakin vuonna saimme kastaa 40 uskoon tullutta.
Ympäristötyötä on tehty 1960 luvulle asti melko laajalla alueella: Länsi Lapissa Kolariin asti, Ranuan suunnalla Rytinkiin ja Kemijoki-varressa Sihtuunaan, Varejoelle, Tervolaan, Koivuun ja Akkunusjoen varressa Pahtaojalle asti.
Lähetystyössä on seurakuntamme ollut mukana jo kymmeniä vuosia. Aluksi kannatimme Helvi Halmetta Belgiassa ja Etiopiassa. Myöhemmin olimme mukana kannattamassa Orvokki Vuorista ensin Etiopiassa ja sitten Thaimaassa. Timo ja Tytti Tuomisalo ovat olleet useaan otteeseen lähetteinämme, viimeksi Ugandassa. Jouni Leinonen on ollut yli 20 vuotta lähettinämme Keniassa.
Seurakunnan palkattuja työntekijöitä ovat olleet: Juho Leppäharju 1940–1941, Kerttu Siikala 1941–1943, Anna Oksanen 1943–1950, Topias Sutela 1950–1953, Eelis Leinonen 1953–1968, Jussi Jokisaari 1968–1971, Juhani Karvinen 1972–1976, Paavo Hyytinen 1976- 1978, Martti Väyrynen1978–1983, Heikki Kaikula 1983–1989, Esko Rantala 1992–1997 ja Matti Karvinen 1997–2002 sekä Juhani Kolehmainen 2006-2009.
Monin verroin suurempi on se vapaaehtoistyöntekijäin joukko joka kuluneiden vuosien aikana on kantanut vastuuta seurakunnan toiminnassa, jotta seurakunnan tehtävä, evankeliumin saattaminen kaikille luoduille, toteutuisi. Heidän joukkoonsa kuuluvat kuorolaiset, pyhäkoulujen opettajat, kerhojen ohjaajat, kirjamyyjät, emännät ja kaikki muutkin jotka ovat aikaansa, voimiansa ja varojansa yhteiseen työhön antaneet. Vain taivas yksin tietää heidän määränsä ja heidän työnsä arvon.
Nyt kun katselemme taaksemme ja arvioimme mennyttä aikaa, voimme yrittää arvioida tulevaisuuttakin. Siitä tiedämme sen, että seurakunnan tehtävä on vielä kesken. Meidän tulee sitä jatkaa käytettävissämme olevin mahdollisuuksin siihen asti kun seurakunnan Herra Jeesus tulee ottamaan omansa kirkkauteen.
